Hämeen Sanomat -- MIELIPIDE

EU:n geenimerkinnät riittämättömiä

Neljä vuotta kestäneen pitkän kädenväännön jälkeen EU:kin on onnistunut määrittämään kantansa geeniruuan merkinnöistä. Kanta on määritetty uuselintarvikeasetuksella ja se tulee sellaisenaan voimaan 90 päivän kuluttua hyväksymisestä.

Asetus tulee pahasti myöhässä, koska Euroopassa on jo käytössä geenisoijaa ja -maissia. Suomessakin on tullut Raisio-yhtymälle yksi laivalastillinen soijapapuja, jotka ovat siis juridisesti vapaat merkintävelvoitteista lastin saavuttua ennen asetuksen hyväksymistä. Asetuksen yleisilme on sekavahko ja sen tulkinnasta noussee monta muhkeaa oikeuskäsittelyä. Asetuksen mukaan vaaditaan merkintä, mikäli kemiallisesti kyetään osoittamaan, että elintarvike on tuotettu geenitekniikalla. Asetuksen ulkopuolelle jäävät kokonaat lisäaineet, aromit ja uutteet eli juuri ne valmisteet, joissa geenitekniikan soveltaminen nykyään on laajinta. Käytännössä suuri osa geeniruuasta jäänee ilman merkintäpakkoa, koska ruuan rakenne voi muuttua jatkojalostusprosessissa siten, ettei nykyisillä testausmenetelmillä kyetä osoittamaan geenitekniikan osuutta. Esimerkkinä voidaan mainita kaikki geeniraaka-aineista valmistettavat öljyt. Kuluttajat eivät siis jatkossa tiedä mitä syövät.

Monet kuuluisat professorit kotimaassa ja ulkomailla ovat huolissaan geenitekniikkaan liittyvistä riskeistä. Viljelytekniikan prof Pehun mukaan tutkijayhteisö haluaisi arvioida riskit tarkemmin kuin kaupalllinen sektori. Solubiologian prof Mayerin mukaan siirtogeenisten elintarvikkeiden riskejä ei kyetä ennustamaan tai määrittämään. Molekyylibiologian prof Faganin mukaan geenitekniikalla tuotetut elintarvikkeet saattavat muuttua jopa myrkyllisiksi, voivat heikentää ravintopitoisuutta tai voivat aiheuttaa allergiaa. Prof Faganin mukaan myös ympäristöriskit ovat merkittäviä ja laajuudeltaan ennustamattomia.

Virallisen Suomen kantana näkyy olevan vankkumaton luottamus geeniruuan turvallisuuteen. Juuri maahan tuodun soijapavun terveysvaikutuksia valmistaja on testannut 10 viikon ajan rotilla, lampailla ja lehmillä, kertoen silti, että soijan pitkäaikainen käyttö ei altista ihmistä allergioille. Eräs yritys siirsi parapähkinän geenin soijaan, jolloin soijan todettiin aiheuttavan allergiaa. Lisäksi maahantuodun geenisoijan vaikuttavan aineen glyfosaatin ympäristövaikutukset ovat merkittäviä. Veteen joutuessaan glyfosaatti on myrkyllinen kaloille. Ruotsissa on löydetty metsämaasta glyfosaattijäämiä kolme vuotta ruiskutuksen jälkeen. On mahdollista, että pavut sisältävät glyfosaattijäämiä.

Kuluttajan on syytä muistaa, että historian saatossa viranomaisten yritys suojella kansalaisia liian nopealta soveltamiselta on epäonnistunut monta kertaa kuten ydinvoiman, talidomidin, DDT:n ja röntgensäteiden tapauksessa. Kuka muistaa vielä, että röntgensäteiden ensimmäisiä kaupallisia sovellutuksia oli naisten liiallisten huulikarvojen poisto? Sovellutus jatkui vuosia, kunnes huomattiin sen yhteys huulisyöpään. Kaikkia em. tapauksia yhdistää luonnonvastaisuus, luonnonlakien räikeä rikkominen aivan kuten hullun lehmän taudissakin. Lehmille syötettiin saman lajin teurasjätteistä tehtyä rehua tunnetuin seurauksin. Geenitekniikka on antanut ihmiselle mahdollisuuden muuttaa elämän syvimpiä perusteita, mennä alueelle, minne ei olla tarkoitettu ihmisten menevän. Luonnonlakien jatkuva rikkominen aikaansaa lisääntyviä vaikeuksia, jotka geenitekniikan muodossa ovat tulleet esiin lainsäädännöllisinä vaikeuksina, suurina kaupallisina epäonnistumisina sekä tuohtuneina kuluttajareaktioina. Koska me huomaamme, että kuljemme väärää tietä?

Timo Lahtinen,
puheenjohtaja (LLP)
Tampereella 22.1.1997

Luonnonlain puolueen kotisivulle

Valmistunut 16.02.1999
Päivitetty 16.02.1999