1. Myytti
Geenimuuntelu ei ole uusi asia. Geenimuuntelu on vain nopeutettua jalostusta.
FAKTAT: Geenimuuntelu ja tavanomainen jalostus poikkeavat toisistaan
ratkaisevasti. Jalostus on saman lajin tai lähisukuisten lajien variaatioiden
risteyttämistä. Siinä vaihdellaan samojen geenien luonnossa esiintyviä muunnoksia.
Geenimuuntelussa sen sijaan irrotetaan geenejä yhdestä eliöstä (esim. eläimestä,
kasvista, hyönteisestä, bakteerista, viruksesta) ja istutetaan niitä keinotekoisesti
toiseen, täysin erilaiseen eliöön (esim. ravintokasviin). Geenien siirrossa
käytetään yleensä apuna jonkin viruksen perintöainesta, jolla on kyky tunkeutua
loiseksi toisen eliön perimään. Siirtojen onnistumisen havaitsemiseksi lisätään
pakettiin usein geeni, joka tuottaa vastustuskyvyn jotain antibioottia kohtaan. Kaikki
tämä siirretty perimä toistuu isäntäeliön jokaisessa solussa.
2. Myytti
Geenimuuntelu on täsmällistä.
FAKTAT: Korkeasti kehittyneiden eliöiden DNA:sta tunnetaan vain
pienen osan toiminta. Nykygenetiikka on osoittanut, että geenit eivät toimi toisistaan
riippumatta, vaan pikemminkin monimutkaisessa vuorovaikutussuhteessa keskenään.
Vaikka geeni voidaankin irrottaa tarkasti eliön DNA:sta, sen asettaminen toisen eliön
DNA:han on täysin sattumanvaraista. Tämän seurauksena geenijärjestys kromosomissa
katkeaa ja solujen toiminnassa saattaa ilmetä sattumanvaraisia ja odottamattomia
muutoksia.
Harvardin yliopiston genetiikan professori Richard Lewontin on todennut
geenimuuntelusta seuraavaa:
"Meillä on niin surkean kehittymätön käsitys siitä, kuinka eliö kehittyy
DNA:staan, että olisi ihme, jos emme jatkuvasti kohtaisi tutkimuksessamme tylyjä
takaiskuja."
3. Myytti
Geenimuunneltujen (GM-) elintarvikkeiden ominaisuudet eroavat perinteisistä
ainoastaan muunnelluilta osiltaan.
FAKTAT: Geenit ja ominaisuudet eivät vastaa yksi-yhteen toisiaan.
Halutun ominaisuuden lisäksi geeninsiirto tuottaa epälukuisan joukon sivuvaikutuksia,
jotka voivat olla pieniä tai suuria, vakavia tai harmittomia, ilmeisiä tai piileviä.
Koska eliöiden toimintaa ei tunneta kokonaisuudessaan, ovat geeninsiirtojen seuraukset
ennalta-arvaamattomia. Siksi geenimuunnellut ruoka-aineet voivat sisältää
odottamattomia myrkyllisiä tai allergeenisiä molekyylejä, jotka saattavat vahingoittaa
meidän omaa tai jälkeläistemme terveyttä.
4. Myytti
GM-elintarvikkeet ovat kattavasti testattuja ja tähän mennessä myyntiin
tulleita GM-elintarvikkeita on täysin turvallista syödä.
FAKTAT: Nykyisin markkinoilla olevia GM-tuotteita ei ole testattu
Suomessa millään tavoin. Tuotteiden myyntilupien perustana EU:ssa ovat lähes yksinomaan
biotekniikan yritysten itse tekemät testit. Nämä yritykset ovat käyttäneet miljardeja
GM-elintarvikkeiden kehittämiseen. Niiden tarkoituksena on tehdä voittoa myymällä
geenimuunneltua ruokaa meille. Testien riittävyydestä ja niiden perusteella tehdyistä
johtopäätöksistä on esitetty raskaita epäilyjä.
Lisäksi myyntiä valvovien viranomaisten tiedot geenitekniikasta pohjaavat pitkälti
bioteollisuuden ja bisneshenkisen tutkijakunnan lobbaamaan informaatioon. Riippumaton
pitkän aikavälin testaus -- ei vain koe-eläimillä vaan myös ihmisillä -- on
välttämätöntä.
Merkittävä terveyteen liittyvä huolenaihe on bakteerien antibioottiresistenssin
mahdollisesti kiihtyvä kehittyminen, mikä johtuu antibioottiresistenssiä koodaavien
geenien käytöstä geeninsiirtotekniikoissa.
5. Myytti
Geenimuunnellut elintarvikkeet ovat ravintoarvoltaan parempia.
FAKTAT: Mikään tähän päivään mennessä tuotettu GM-elintarvike
ei ole osoittautunut ravinteikkaammaksi kuin vastaava perinteinen elintarvike. Suuri osa
geenimuunnelluista lajikkeista on vain tehty vastustuskykyisiksi yhtiöiden omille
rikkaruohomyrkyille, tuottamaan itse tuholaismyrkkyä tai pidentämään elintarvikkeiden
myyntiaikaa.
6. Myytti
Jokainen voi aina valita, syökö geenimuunneltua ruokaa vai ei.
FAKTAT: EU:ssa myyntiluvan saaneet geenimuunnellut tuotteet
merkitään, mikäli lopputuotteesta voidaan löytää jälkiä muuntelusta.
Valmistuotteissa, joissa muunneltu raaka-aine on muodossa, jossa sitä ei voida
jäljittää, geenimuuntelusta ei tarvita merkintää. Sama pätee elintarvikkeiden
irtomyyntiin ja ravintolaruokaan. Myöskään lisäaineet eivät toistaiseksi kuulu
merkinnän piiriin.
Merkinnän piirissä olevien tuotteiden testaukseen on Suomessa panostettu erittäin
vähän. Silti vähäisellä testauksella on jo esimerkiksi geenimuunneltua soijaa
löydetty elintarvikkeista, joissa sitä ei olisi pitänyt olla. Elintarvikkeissa voi
hyvinkin olla geenimuunneltuja ainesosia, mikäli ne sisältävät soijajauhoa tai
-öljyä (monissa yleisissä ruoissa kuten leivässä ja makkarassa), lesitiiniä
(suklaassa, jäätelössä, jne.), rapsiöljyä tai maissiuutteita.
7. Myytti
Viljelijät hyötyvät geenimuunneltujen lajikkeiden kasvattamisesta.
FAKTAT: Geneettisesti muunneltujen lajikkeiden siemenet ovat
kalliimpia kuin tavanomaisten lajikkeiden. Britannian ja Yhdysvaltain viljelijöiden
mukaan sadot eivät yleisesti ottaen ole olleet parempia, lajikkeet ovat vähemmän
luotettavia ja kaiken kaikkiaan ne eivät ole parantaneet kannattavuutta. Geneettisesti
muuntelemattomat lajikkeet ovat hinnaltaan kilpailukykyisempiä, ja sitä mukaa kun yhä
useampi valtio torjuu GM-elintarvikkeet, niiden tuottamisen kannattavuus vähenee
entisestään.
Geenimuunneltuihin lajikkeisiin liittyvien riskien vuoksi vakuutusyhtiöt
Yhdysvalloissa ja Britanniassa ovat nykyään haluttomia vakuuttamaan viljelmiä.
Geenimuunneltuja lajikkeita kasvattavat viljelijät joutuvat yleensä allekirjoittamaan
sitovan sopimuksen biotekniikkayhtiön kanssa. Tämä velvoittaa heidät käyttämään
ainoastaan kyseisen yrityksen tuottamia rikkakasvien torjunta-aineita sekä estää heitä
säästämästä siemeniä seuraavalle satokaudelle normaaliin tapaan. Useimmat
viljelijät eivät varmastikaan hyödy tästä, kaikkein vähiten kolmannessa maailmassa.
8. Myytti
Geenimuunneltujen lajien viljeleminen vähentää rikkaruoho- ja
hyönteismyrkkyjen käyttöä.
FAKTAT: Lajikkeet, jotka on manipuloitu vastustuskykyisiksi jollekin
rikkaruohomyrkylle, saattavat rohkaista viljelijöitä kyseisen myrkyn runsaampaan
käyttöön. Saksassa ja Uudessa Seelannissa on tullut esiin tapauksia, joissa tuottajat
ovat anoneet viranomaisilta lupaa nostaa glyfosaattijäämien (Roundup®) sallittua
määrää elintarvikkeissa 200-kertaiseksi nykyisestä. Myöskään Yhdysvaltain
alueilla, joilla kasvatetaan omaa hyönteismyrkkyä tuottavia lajikkeita, ei
hyönteismyrkkyjen käyttö ole vähentynyt.
9. Myytti
Geenimuunneltujen lajikkeiden haitallisuudesta ympäristölle ei ole
näyttöä.
FAKTAT: Linnut, hyönteiset ja tuuli kuljettavat geneettisesti
muunneltujen kasvien siitepölyä ja siemeniä ympäristön pelloille ja paljon
kauemmaksikin: monessa tapauksessa erityisistä suoja-alueista huolimatta tällaisten
siemenien ja siitepölyn on havaittu kulkeutuneen satojen metrien päähän alueen
ulkopuolelle. Ristiinpölytystä tapahtuu geneettisesti muunneltujen ja muuntelemattomien
lajikkeiden sekä niiden villien sukulaisten välillä. Näin esimerkiksi vastustuskyky
rikkaruohomyrkyille saattaa levitä rikkaruohoihin tehden niistä entistä vaikeammin
torjuttavia. Omaa hyönteismyrkkyä tuottavien lajikkeiden on havaittu tappavan
hyödyllisiä hyönteisiä.
10. Myytti
Geenimuunnellut lajikkeet pelastavat maailman nälänhädältä.
FAKTAT: Pääasiallinen nälänhädän syy on ravinnon epätasainen
jakautuminen maailmassa. Monissa länsimaissa on ylijäämäruokavuoria, ja ruoan
poisheittäminen on arkipäivää. Köyhällä väestöllä on rajalliset mahdollisuudet
ostaa niin geenimuunneltua kuin -muuntelematontakin ruokaa. USA:n tiedeakatemian tekemän
selvityksen mukaan nykytekniikalla kyetään ruokkimaan koko maapallon väestö.
Nälänhätä johtuu poliittisista päätöksistä.
Ei ole todisteita siitä, että GM-lajikkeet tuottaisivat suuremman sadon kuin
perinteiset. Vielä vähemmän on näyttöä siitä, että niistä valmistetut
elintarvikkeet olisivat halvempia. Käytännössä utopistiset lupaukset hidastavat
luonnonmukaisten kestävän kehityksen menetelmien edistämistä.
11. Myytti
Voimme luottaa tutkijoihin, joiden mukaan geneettisesti muunneltu ruoka on
hyväksi niin meille kuin koko maailmallekin.
FAKTAT: Geenitekniikan tutkimusrahoitus sekä Suomessa että muualla
tulee joko kaupallisilta biotekniikan yrityksiltä tai valtiolta. Suomessa valtion tuki
alan yrityksille on jo pitkään ollut satoja miljoonia vuodessa. Sekä yritykset että
valtion alan kehitykseen perehtyneet edustajat pyrkivät toimimaan siten, että heidän
tekemänsä taloudelliset sijoitukset tuottaisivat. Tuotteiden turvallisuuden
kyseenalaistamiseen ei ole varaa ja käytännössä jokainen avoimesti kriittinen tutkija
asettaa uransa vaakalaudalle. Esimerkiksi arvostettu brittitutkija Arpad Pusztai
irtisanottiin Aberdeenin yliopistosta välittömästi hänen puhuttuaan julkisesti
koetuloksistaan, joiden löydöksenä oli solukkovaurioita geenimuunneltua perunaa
syöneillä rotilla.
12. Myytti
Kehitystä ei voi pysäyttää.
FAKTAT: Emme tietenkään voi pysäyttää kehitystä, ja miksi
haluaisimmekaan tehdä niin? Edistys merkitsee muutosta parempaan. Muutos huonompaan on
taantumista. Meidän on oltava varmoja siitä, että geenimuunnelluista elintarvikkeista
on hyötyä kuluttajalle ja että ne ovat turvallisia. Meillä ei ole kiirettä sitoutua
kyseenalaiseen teknologiaan, jonka aikaansaannoksia ei voi peruuttaa.
13. Myytti
Meillä on paljon tärkeämpiäkin huolenaiheita kuin geenimuunneltu ruoka.
FAKTAT: Pitkällä aikavälillä luonnon kokonaistasapaino on
hyvinvointimme perusta. Moni tutkija on todella huolissaan geenitekniikan kehityksestä.
Esimerkiksi Nobelin rauhanpalkinnon 1995 saanut brittiläinen ydinfyysikko Joseph Rotblat
on sanonut: "Olen huolestunut siitä, että muut tieteen edistysaskeleet johtavat
mahdollisesti muihin joukkotuhoaseisiin ja nämä saattavat olla myös ydinaseita
helpommin saatavilla. Geenitekniikka voi hyvinkin olla tällaisen kehityksen ala, sillä
näitä pahaenteisiä kehitysaskeleita otetaan jo kyseisellä alalla."
Englanninkielisen alkuperäistekstin laatinut:
Consumers for Education about Genetic Engineering
Sähköposti: brentmckenzie@clear.net.nz
Toimittaen kääntäneet:
Satu ja Juho Tunkelo, Ilkka Santtila
Geenitekniikan kritiikkiä
tutkijalta, joka lopetti geenitekniikan tutkimisen 23 vuoden jälkeen, koska katsoi sen
tuottavan enemmän ongelmia kuin ratkaisuja. Samalla hän esittelee vedaperinteeseen
pohjautuvia vaihtoehtoisia ratkaisuja. 