Ph.D. John Fagan
Tiivistäen suomentaneet: Kari Nokela, FK & Ilkka Santtila, FM
Olennaisen vastaavuuden periaatetta on käytetty Euroopassa ja muualla maailmassa lähtökohtana luotaessa säädöksiä, jotka helpottavat geenitekniikalla valmistettujen elintarvikkeiden markkinointia. Esimerkiksi Euroopan komission uuselintarvikedirektiivit noudattavat tätä periaatetta sekä turvallisuustestien että pakkausmerkintöjen osalta. Olennaisesti perinteistä vastaavaksi luokitellut elintarvikkeet pääsevät markkinoille vähemmällä testauksella, koska niiden ei katsota olevan vastaavia perinteisiä elintarvikkeita riskialttiimpia [1]. Samalla perusteella olennaisesti vastaavaksi luokiteltuja elintarvikkeita ei tarvitse varustaa geenitekniikasta kertovin pakkausmerkinnöin [2]. Näiden säädösten ilmeisen tarkoituksellinen seuraus on geenitekniikalla tuotettujen elintarvikkeiden pääsy markkinoille ilman riittävää testausta ja ilman pakkausmerkintöjä, joiden avulla kuluttajat voisivat itse päättää ostavatko ja syövätkö he näitä tuotteita. EU-kansalaisten terveys on siis saatettu vaaraan.
Tämän lähestymistavan perustavia heikkouksia on käsitelty jo aiemminkin. Esimerkiksi artikkelissa, joka esiteltiin OECD:n elintarviketurvallisuutta arvioivassa seminaarissa [3], päädyttiin siihen johtopäätökseen, että uuselintarvikkeen testaustarve määräytyy parhaiten tuotteen luonteen, ei olennaisen vastaavuuden perusteella.
Ensi silmäyksellä olennaisen vastaavuuden käsite antaa ymmärtää, että vertailuun asetetut elintarvikkeet ovat yhtäläisiä kaikkien kuluttajan kannalta tärkeiden ominaisuuksien -- turvallisuuden, ravintoarvon, maun ja ulkonäön osalta. Käytännössä kuitenkin tutkija vertailee tuotteita vain valikoitujen, yksittäisten ominaisuuksien suhteen. Jos tämän varsin suppean otoksen osalta eroavaisuuksia ei havaita, luokitellaan geenimuunneltu tuote olennaisesti perinteistä vastaavaksi, eikä sitä tarvitse testata tämän pidemmälle.
Tätä testauskäytäntöä perustellaan väittämällä, että koska useimmat geenimuunnellun tuotteen ominaisuudet ovat samat kuin sen perinteisen vastintuotteen, on se välttämättä olennaisesti perinteistä vastaava kaikkien kuluttajan kannalta tärkeiden ominaisuuksien osalta. Tämä on tietenkin virheellinen päättely. Mikäli elintarvikkeen turvallisuuden kannalta tärkeitä ominaisuuksia ei suoraan testata, kuluttajien turvallisuus on vaarassa.
Jokainen olennaista vastaavuutta koskeva väite on vain niin hyvä kuin se sarja testejä, johon väite perustuu. Käytännössä, mikäli geenimuunneltu elintarvike eroaa perinteisestä vastineestaan, tämä eroavuus havaitaan vain, jos suoritetaan sellainen testi, joka kykenee mittaamaan tässä tapauksessa poikkeavan ominaisuuden. Mikäli yhtään sellaista testiä ei sisälly testisarjaan, jolla olennainen vastaavuus määritellään, luokitellaan kyseinen tuote väärin olennaisesti perinteistä vastaavaksi.
Tällä hetkellä Euroopassa ja muualla vaadittavat testausmenetelmät sisältävät lähes yksinomaan tiettyjen ravinteiden, allergeenien tai myrkkyjen pitoisuuksien mittaamiseen kehitettyjä testisarjoja. Nämä testit keskittyvät ruokien tiettyihin ainesosiin, joiden epäillään muuttuneen geenimuuntelun seurauksena, päätellen alkuperäisen ruoka-aineen ominaisuuksista ja siirrettyjen geenien ominaisuuksista. Esimerkiksi arvioidessaan siirtogeenistä soijapapuaan Monsanto mittasi vain muutamia allergeenisiä proteiineja, joiden tiedetään löytyvän luonnollisestakin soijapavusta. Näin he osoittivat, että siirtogeeninen soija ei sisällä näitä allergeenejä enempää kuin alkuperäinenkään.
Niin tärkeitä kuin edellämainitut testit ovatkin, ne eivät edes periaatteessa kykene arvioimaan merkittävää osaa geenimuunneltujen elintarvikkeiden riskeistä. Geenitekniikalle ovat ominaisia odottamattomat sivuvaikutukset. Ainoastaan tunnettuihin riskitekijöihin keskittyvät testit eivät kykene mitenkään paljastamaan aikaisemmin tuntemattomia haittavaikutuksia.
Geeninsiirtojen sivuvaikutusten on jo käytännössä havaittu tuottavan uusia allergeenejä ja myrkkyjä sekä alentavan odottamattomasti ravintoarvoa. Kaikki geenimuunnellut elintarvikkeet eivät ole ongelmallisia, mutta mikä tahansa geneettinen muutos voi aiheuttaa jollain todennäköisyydellä sivuvaikutuksia, joilla on haitallisia seurauksia geenimuunnellun elintarvikkeen käyttäjille.
Esimerkiksi vuonna 1989 Showa Denko K.K. markkinoi USA:ssa tryptofaania, jota valmistettiin geenimuunnellun bakteerin avulla [4]. Tuote aiheutti satoja sairastumisia. Sairastuneista 37 kuoli ja 1500 vammautui pysyvästi. Kromatografinen analyysi osoitti tuotteen olleen 99,6-prosenttisesti puhdasta tryptofaania [5]. Kuitenkin näytteistä löytyi myös jälkiä erittäin myrkyllisestä yhdisteestä. Tätä yhdistettä laskettiin tuotteessa olleen alle 0,01 massaprosenttia. Silti sitä oli riittävän paljon aiheuttaakseen vakavan terveysriskin [6].
Mittausten perusteella geenitekniikalla tuotettu tryptofaani oli puhtaudeltaan identtinen verrattuna luonnollisella bakteerilla tuotettuun, eli täytti olennaisen vastaavuuden kriteerin. Kuitenkaan se ei selvästikään ollut yhtäläinen terveysvaikutuksiltaan. Jos perusteellisempaa testausta, kuten ihmis- tai eläinkokeita olisi vaadittu, olisi terveysriski havaittu.
Toisen esimerkin olennaisen vastaavuuden väärinkäytöstä saamme geenimuunnellusta maissista. Yleisesti väitetään, että geenimuunnellusta maissista puristettu öljy ei tarvitse pakkausmerkintöjä, koska öljyn valmistusprosessissa erottuvat pois kaikki kasvin sisältämät mahdolliset allergeenit ja myrkylliset yhdisteet, ja itse öljy on täysin identtistä perinteisen maissiöljyn kanssa. Samantapaisilla väitteillä on perusteltu myös geenimuunnellun soijaöljyn pakkausmerkintöjen tarpeettomuutta.
Näihin väitteisiin sisältyy kaksi heikkoutta. Ensiksikin maissiöljy ei ole kemiallisesti puhdasta. Tiedetään hyvin, että maissiöljy sisältää riittävästi maissin proteiineja tuottaakseen oireita maissille erittäin allergisille ihmisille. Siksi on hyvin todennäköistä, että geenimuunnellusta maissista puristettu öljy sisältää myös pieniä määriä geenimuunneltuja proteiineja. Jos siis henkilö on allerginen näille geenimuunnelluille proteiineille, hän todennäköisesti reagoi myös öljyyn.
Toiseksi, olennaista vastaavuutta määriteltäessä on tutkittu vain geenimuunnellun maissiöljyn tärkeimpiä ainesosia. Kuitenkin jotkut pieninä pitoisuuksina esiintyvät ainesosat voivat olla tuotteen ravitsevuuden tai turvallisuuden kannalta olennaisen tärkeitä. Esimerkiksi geenimuuntelu saattaa monilla tavoilla muuttaa kasvin rasva-aineenvaihduntaa siten, että tuloksena syntyy myrkyllisiä rasvahappojen johdannaisia. Selvästikin geenimuunnellun maissiöljyn vastaavuus on vain pinnallinen arvio, eikä sen perusteella ole oikeutettua luopua perusteellisista testeistä eikä pakkausmerkinnöistä.
Koska elintarvikkeiden geenimuuntelu saattaa aiheuttaa odottamattomia terveyshaittoja, on järkevää vaatia kaikille geenimuunnelluille tuotteille sellaista testausta, jolla pystytään hyvin laajasti havaitsemaan ennakoimattomia terveysriskejä. Kuitenkin tällä hetkellä tällainen testaus voidaan välttää julistamalla tuotteet olennaisesti perinteistä vastaavaksi.
Mitä lisätestejä tarvitaan? Tarvitaan testejä, jotka voivat paljastaa erittäin monenlaisia allergeenisia ja myrkyllisiä yhdisteitä. Tämän artikkelin puitteissa ei ole mahdollista paneutua yksityiskohtaisesti nykyisen testauskäytännön puutteisiin ja tarvittaviin parannuksiin. (Aihetta käsitellään John Faganin artikkelissa "Assessing the Safety of Genetically Engineered Foods, a Science-Based, Precautionary Approach", jonka voi tilata sähköpostitse osoitteesta rwolfson@concentric.net).
Lyhyesti sanottuna, nykyisestä testauskäytännöstä puuttuvat kliiniset testit, joissa ihmisille syötetään testattavaa ruokaa ja vaikutuksia seurataan sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Ihmistestit ovat välttämättömiä, koska eläimet ovat huonoja korvikkeita mitattaessa elintarvikkeiden vaikutuksia ihmisiin, varsinkin koskien allergisia reaktioita.
Senkin jälkeen kun tiukempi testaus on toteutettu, on edelleen tärkeää merkitä kaikki geenitekniikan avulla valmistetut tuotteet. Mikään testausjärjestelmä ei voi koskaan olla kaikenkattava. Siksi jää aina jäljelle jonkinasteinen riski kohdata testeissä havaitsematta jääneitä haittavaikutuksia. Jos esimerkiksi kliinisiä testejä jatketaan kolmen vuoden ajan, voivat pitempiaikaiset terveysvaikutukset jäädä huomaamatta. Kaikkien geenitekniikan avulla tuotettujen elintarvikkeiden merkitseminen antaa kuluttajalle mahdollisuuden valita, hyväksyykö hän jäljelle jääneen riskin.
Teollisuus on tiukasti vastustanut esityksiä määrätä geeniteknisille tuotteille yhtä tiukat kliiniset testit kuin esimerkiksi elintarvikkeiden lisäaineille. Testien on katsottu vievän liikaa aikaa ja haittaavan geenimuunneltujen elintarvikkeiden kaupallistamista. Kuitenkin pitkällä aikavälillä perusteellisempi testaus olisi myös teollisuuden etujen mukaista. Ilman tiukkoja testejä pääsee markkinoille ennen pitkää jokin geenimuunneltu tuote, joka vakavasti vahingoittaa kuluttajien terveyttä. Lyhytnäköinen suhtautuminen testaukseen ei ole ainoastaan tieteen vastuutonta väärinkäyttöä ja piittamattomuutta humanitaarisista arvoista, vaan myös huonoa liiketoimintaa. Puutteellisen testauksen väistämättömänä seurauksena kuluttajat menettävät luottamuksensa geenimuunneltuihin elintarvikkeisiin.
Tri John Faganilla on yli 23 vuoden kokemus geenitekniikasta syöpätutkimuksen parissa. Saatuaan yli 2,5 miljoonan dollarin apurahan USA:n terveysviranomaisilta syövälle altistavien geenien tutkimiseen, hän vuonna 1994 päätti eettisistä syistä ryhtyä vastustamaan sukusoluihin kohdistuvaa geenimuuntelua ja luopui 1,8 miljoonan dollarin lisäapurahasta. Viime vuosina tri Fagan on matkustanut laajalti ympäri Pohjois-Amerikkaa, Eurooppaa ja Aasiaa puhuen geenitekniikkaan ja geenimuunneltuihin elintarvikkeisiin liittyvistä vaaroista.
Luonnonlain puolueen kotisivulle
Valmistunut 3.2.1997
Päivitetty 3.2.1997